Lintukansaa Turussa

Lintukansan hahmoja on nähty ensimmäisen kerran Helsingissä Galleria Johan S:ssä helmikuussa 2013. Esillä oli Tini Sauvon paperimassaveistoksia ja akryylimaalauksia sekä Esa Lindroosin ääniteos. Tekijät halusivat viedä teokset niille paremmin sopivaan paikkaan, joka tarjoaisi mahdollisuuden myös valaisun käyttöön ilmaisukeinona. Toiveet täyttävä tila löytyi Vanhan Suurtorin Ullakkogalleriasta. Monimuotoinen ja haastava näyttelytila innoitti tekijät suunnittelemaan ja toteuttamaan lisää teoksia. Niin syntyi Varjolintujen salaperäinen maailma ja kokeellinen videoteos Lintukansaa.

Lintukansan olennot – keitä he ovat?

Tini Sauvo kuvailee Lintukansan hahmojen syntyhistoriaa:

Olen kuvannut Lintukansan olennot sellaisina kuin olen heidät nähnyt kesäiltojen
hämärässa, päivien loisteessa, pihakeinussa, saunan kuistilla. He kantavat
merkkejä monista aikakausista ja kulttuureista. Nimeään ja salaisuuttaan he eivät paljasta. Veistokset on tehty paperista, raudasta ja puusta. Liisteriä, väripigmenttejä ja muita aineita on mukana. Läpikuultavat Varjolinnut Tini Sauvo väänsi rautalangasta ja mistä tahansa muusta materiaalista. Luova työ on hyvin fyysistä ja konkreettista, vaikka idea on aineeton. Tulos pyytää ja väistää tulkintaa.

Lintukansan ääniä - Esa Lindroos hahmottaa Lintukansan äänimaailmaa:

Lintukansan musiikki on sekoitus perinteistä harmoniaa, nykymusiikin atonaalisuutta ja
monipolvista rytmiikkaa. Kuuluuko siinä ikiaikainen karjankutsuhuuto, lemmenluritus, vaiko surun vaikerrus? Hän käyttää materiaalina pelkkää ihmisääntä, jota hän huolettomasti muokkaa nykytekniikalla. Ihmisäänenä minulla oli loistava muusikko ja laulaja Marja-Riitta Topçu, joka häpeämättömästi ja ammattitaidolla äänteli nauhalle kaiken mitä halusin ja enemmänkin.

Valoja ja varjoja - Tero Makkonen kuvailee valon merkitystä:

Tila täyttyy valosta ja varjosta. Varjo on yhtä tärkeä kuin valo. Poimin valolla
henkilöiden piirteitä, häivytän toisia. Luon tunnelmaa ja häivähdyksiä jostain mitä emme tunne tai näe.


Lintukansan valokuvatutkielmia

Tero Makkonen lähestyy Lintukansan henkilöitä valon kautta.
Perinteinen muotokuvan valaisu kunnioittaa kohdetta ja nostaa kuvattavan
arkisuuden yläpuolelle.

Halusin etsiä piirteitä, jotka olivat piilossa tasaisessa ”normaalivalossa”. Annoin
tilanteen ja henkilön johdatella minua. Lisäsin valoa, vähensin, muutin
suuntaa, spottasin, rajasin, lisäsin väriä. Jossain vaiheessa huomasin, että
henkilö oli paljastanut itsestään jotain kiinnostavaa, mitä en ollut aiemmin
havainnut.


Videoteos Lintukansaa

Videon tekemiseen heittäydyttiin spontaanisti sen jälkeen
kun oli sovittu yhteisistä periaatteista. Elokuvassa ei ole tarinaa, se on abstrakti. Kehityskulku hahmottuu väljästi Lintukansan syntymän, elämän ja kuoleman jänteelle. Tyyli on minimalistinen. Ilmaisu toimii kuvan, äänen ja leikkauksen varassa, ilman puhetta. Teosten elävöittämiseen käytettiin valaisua, kameran liikettä ja hahmojen liikuttelua studiotilassa. Niukka rekvisiitta improvisoitiin saatavilla olevista materiaaleista. Ääni luonnehtii henkilöitä ja täydentää ilmaisua. Lopullisen rytminsä ja muotonsa teos on saanut leikkauspöydässä.




Lintukansaa Turun Brinkkalan Galleriassa loppuvuodesta 2014